10.5. tokokoe, Lohja

 

Tänään lähdimme kohti uusia pettymyksiä, kun suuntasimme tokokokeeseen Lohjalle. Edeltävä koehan ei mennyt kovin mairittelevasti maton hajujen kiinnostaessa koiraa tottelevaisuutta enemmän ja koe olikin meidän kohdallamme ennemmin tottelemattomuuskoe kuin tottelevaisuuskoe. Tänäänkin sain huomata hajujen kiinnostavan hyvin paljon, mutta tällä kerralla Santtu pääsi hyvin niiden ylitse ja keskittyi hommiin. Olenkin erittäin tyytyväinen tämän päivän kokeeseen. Saimme nippa nappa ykkösen, mutta ykkösen kuitenkin. Santulla pysyi into hyvin koko kokeen ajan yllä ja vaikka korjattavia asioita löytyi, oli tämä huima parannus edelliseen. Jotain on siis tehty tässä kokeiden välillä varmaankin oikein tai sitten snautserieläimelle vain sattui parempi päivä - sitä ei kovin moni tiedä.

Luoksepäästävyys 9: Ei riittänyt hillintä enää tuomarin kyykistyessä luokse. Tätä pitäisi oikeasti kyllä treenata paremmin, sillä olemme lähinnä vain harjoitelleet jalkakäytävillä ihmisten kulkiessa ohi. 

Paikalla makaaminen 10

Seuraaminen kytkettynä 8 - Saisi olla tiiviimpi, muuten kuulemma oikein hyvää. Tosin en itse voi olla huomaamatta pientä jätättämistä, kun lähden juoksemaan. Perusasennotkin olivat mielestäni huonot, vaikka paljoa en koiraa katsellutkaan. 

Seuraaminen taluttimetta 7,5 - Sama kuin yllä. Alkoi lisäksi ehkä hieman haahuilemaan loppupuolella seuruupätkää. 

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 

Luoksetulo 10

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0: Nätti maahanmeno... Jälleen. Ja näihin jäävien erotteluunhan ollaan ihan todella panostettu, mutta kokeessa ei vain toimi. 

Estehyppy 9 - Ennakoi istumisen, kun menin vierelle. 

Kokonaisvaikutus 8,5

Yhteensä 161,5p. ALO1 

Santtu sai lelunkin, vaikka emme sijoittuneet. Tämä testattiin jo ja hyvältä vaikutti. 

Luonnetta testailemassa

Tänään tosiaan lähdimme testailemaan Santun luonnetta Kääpiösnautserikerhon järjestämään luonnetestiin Somerolle. Paikan olin varannut jo joulukuun puolessa välissä, joten olin lievästi sanottuna ajoissa liikenteessä. Minä olen itse todella huono arvioimaan luonnetta, joten mitään odotuksia minkään suhteen ei ollut. Arjessa Santtu on minusta perustoimiva ja kaikkialla mukana mutkattomasti kulkeva koira. Ja kyllähän nuo pisteetkin siihen suuntaan viittaavat. 

I Toimintakyky 

+1, kohtuullinen

II Terävyys 

+3, kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

III Puolustushalu 

+1, pieni

-Minua puolustaessa on mukana tilanteessa, uskottavuus kuitenkin hukassa

-Itseään lähtee puolustamaan todella hyvin, mutta uhan tullessa lähelle lähtee etsimään minua

IV Taisteluhalu 

+3, suuri

-Leikkii hyvin, voi vähän peittää silmää tai läpsäistäkin, ei vaikutusta

-Taistelee hyvin pelkoaan vastaan

-Pimeässä etsi aktiivisesti koko ajan, vaikka ei löytänytkään heti

V Hermorakenne 

+1, hieman rauhaton

-Kuormittuu, mutta ei niin, että haittaisi menoa

VI Temperamentti 

+3, vilkas

VII Kovuus 

+1, hieman pehmeä

-Muistaa hieman huonoja asioita, tarvitsee hieman harkinta-aikaa

VIII Luoksepäästävyys 

+3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus 

+++, laukausvarma

Yhteensä 182p. 

Minua hieman harmittaa, ettei kääpiösnautsereille ole laadittu mitään ihannetta luonnetestin pohjalta. Löysin vain keskikokoisille snautsereille tarkoitetun ja siihen ihanteeseen Santtu istuisi taisteluhalua lukuun ottamatta. Luulisin kuitenkin, että ihannekäppänä olisi Santtua kovempi. On millainen on, Santtu istuu minulle kuin nenä päähän luonteensa puolesta ja siihen sopii olla tyytyväinen. 

Koiranpäivän lenkki

Näissä merkeissä vietimme Koiranpäivää viime viikolla. Lähdin pitkästä aikaa poikien kanssa seikkailemaan yhteen lempimetsistäni, vaikka aikaa harmillisesti olikin vain pari tuntia. Yli puolet suunnitellusta reitistä jäi vielä käymättä, sillä matkoihin kyseiseen metsään ja sieltä takaisin menee jo neljäkymmentä minuuttia. Lähtiessäni olin ajatellut, että ehdimme hyvin katselemaan kaikki paikat, mutta kuinka taas kävikään. Kotia kohden tullessa sai jo todella laittaa töppöstä toisen eteen. 

Lenkkeilyn ohella emme ole tehneet mitään ihmeellistä. Viime viikolla meillä oli agilitytreenit tavalliseen tapaan ja sen lisäksi olen Santun kanssa tokoillut silloin tällöin. Kotonahan Santtu on varsin kiva, suorittaa innokkaasti ja oikein liikkeet, mutta saa taas nähdä, että mitä kokeessa tapahtuu. Nyt minun pitää vain yrittää malttaa mieleni, etten tee ainakaan liikaa ja onnistu tappamaan Santun halukkuutta tehdä juuri ennen koetta. 

Niin joo, olemmehan me aloittaneet parvekekoulutuksen poikien kanssa näin kevään koittaessa. Aiempina vuosina emme juuri ole siellä aikaamme viettäneet, joten ei ole ollut tarvetta opetella siellä olon pelisääntöjä. Nytkin lähinnä vain pyrin siihen, että koiran havaitessaan pojat tulevat luokseni ilman äänellä hälytystä. Jalkakäytävällä kulkevien koirien osalta koulutus on lähtenyt varsin mukavasti käyntiin, vaikka valkoisen suusta joskus ehtiikin kuulua haukahdus ennen kuin se tulee luokseni. Viereiselle parvekkeelle tuleva koira on kuitenkin vielä liikaa, jolloin suosiolla vien pojat sisälle rauhoittumaan. 

Pitkästä aikaa

Postaustahti on hiipunut aivan olemattomiin. Voisin sanoa, että minulla on ollut liian kiire, mutta se olisi valhe. Yksinkertaisesti inspiraatiota ei vain ole ollut. No, mitä me ollemme touhuilleet viime aikoina? Emme juuri mitään. Oikeastaan Otto kävi viime viikonloppuna ryhmänäyttelyissä Kankaanpäässä, mutta koska en ollut tälläkään kerralla mukana, ei minulla oikeastaan ole muuta kerrottavaa kuin se, että Otto sai ERI:n.

Agilityn ryhmätreenit seurassa tosiaan starttasivat kolmisen viikkoa sitten ja sain molemmille pojille treenipaikan haluamastani ryhmästä. Minulta jäi toinen kerta väliin koulun vuoksi, mutta näinä kahtena kertana on mennyt ihan hyvin. Santun kontaktit alkavat olemaan varsin kivalla mallilla, sillä viimeksi perjantaina se otti ne kaikki ilman namia maassa. Seuraavaksi sitten siirrytään hiljalleen siihen, etten aina palaakaan palkkaamaan kontaktille, ettei Santtu ala jäämään sinne, jos palkkaa ei tullakaan tuomaan. Lisäksi pitäisi lisätä sitä oikeaa juoksua omiin jalkoihini, eikä jäädä paikalleen juoksemaan kontaktin viereen. Mutta ei meillä ole mihinkään kiire, enkä tämän suhteen haluaisi missään tapauksessa ottaakaan kiirehtimisen takia takapakkia. Oton kontaktithan ovat vielä paljon alkeellisemmalla mallilla, sillä sen kanssa meni useampi kuukausi jo siihen, ettei se pelkää esimerkiksi puomia. Siinä vaiheessa ei vielä paljoa kontakteja mietitty, kun koira vain tärisi ja ryömi esteellä.

Molempien kanssa pitäisi nyt tänä keväänä/kesänä ottaa oikein tehotreeniin rengas ja kepit, että ne olisivat vähän vähemmän keskeneräiset joskus lähitulevaisuudessa. Etenkin kepeillä ohjurien kanssa oli jostain käsittämättömästä syystä tullut takapakkia ja paljon - kumpikin koirista oli ihan ulapalla perjantaina niiden kanssa. Molemmillahan on ollut ohjureita poistettuinakin väleistä, mutta nyt sai todella vahtia, ettei niistä hypätä yli tai ryömitä ali. Tämä todella tuli puskista. Pitää siis palata askel taaksepäin keppitreeneissä.

En voinut vastustaa... Jotenkin tuli vain niin haikea fiilis, sillä tuohon väliin olisi kuulunut muori. 

Tulevat tapahtumathan tosiaan löytäisi kalenteristammekin, mutta voisin kuitenkin kertoa niistä hieman. Ensi viikonloppuna olisin halunnut lähteä jonnekin koirien kanssa, mutta pääsen tekemään 16 tunnin työpäivää agilitykisoihin... Eikä minulla (ajokortittomana) ole vielä mitään hajua siitä, että millä pääsen parinkymmenen kilometrin päästä yöllä kotiin. Bussitkaan eivät tänne perähikiälle kulje edes arkisin myöhään, saati sitten viikonloppuisin se yksi vuoro päivässä. Mutta eiköhän asia (toivottavasti) järjesty, sillä tarvitsen koko päivästä saatavat talkoopisteet ja tässä vaiheessa olisi aika huono ilmoittaa, että onkin vain puoli päivää hommissa.

No kuitenkin, koirien tekemisiin. Santulla on toukokuun alussa luonnetesti, jota odotan todella innolla! Olen katsonut muutamia videoita luonnetesteistä, mutta onhan ensimmäinen kerta kuitenkin aina ensimmäinen kerta. Luonnetestistä seuraavana viikonloppuna suuntaamme hörökorvan kanssa ihmettelemään tottelevaisuuden saloja (jotka tällä kerralla toivottavasti ovat muistissa). Toukokuun suunniteltuihin näyttelyihin emme luultavasti nyt suuntaa, sillä tällä hetkellä minulla ei vain ole kiinnostusta. Sen sijaan parit epikset toukokuussa olisi, joihin voisin mennä molempien kanssa, jos kyydit järjestyvät. 

Kuvia olisi useammilta päiviltä julkaisematta, mutta tämän postauksen kuvat ovat tänään kuvattuja ensimmäistä lukuun ottamatta. Oli kyllä todella ihana ja kesäinen sää! 

 Aina niin fiksun näköinen eläin. :-D

 

30.3. supermölliepikset, Vantaa

Viime sunnuntaina suuntasimme molempien poikien kanssa Vuokkoset Areenalle epävirallisiin agilitykilpailuihin, kun siellä sattui olemaan pelkkiä hyppyjä ja putkia. Kontaktithan eivät ole kummallaan vielä sillä mallilla, että niitä palkkaamatta lähdettäisiin suorittamaan, joten nämä supermöllivaihtoehdot ovat oikein mainio meille, sillä pojat saavat kokemusta vieraissa paikoissa toimimisesta. 
Molemmille olin ottanut kaksi suorituskertaa. Santun ensimmäinen rata oli oikein kiva. Se eteni hyvin ja kuunteli muutenkin oikein kivasti. Toinen suorituskerta oli Santun osalta sitten vaan vähän enemmän Santun näköinen. Harmillisesti ensimmäistä rataa ei tullut videoitua, mutta tämä toisen radan video kertoo varmaan kaiken siitä, että mitä se Santtumainen meno sitten onkaan. Ensimmäisen radan tulos kuitenkin oli 0vp ja aika 26,53 (-18.47s). Sijoitus oli täten jotakin 32/65. 
Oton kanssa ensimmäiseltä radalta tuli 5vp, kun se meni tuon yhden vinottaisen hypyn ohitse (ennen viimeistä putkea). Otonkin kohdalla vasta toiselta radalta on videota, joten en pysty sen enempää katsomaan, että ohjasinko itse sen esimerkiksi hypyn ohitse. Tältä toiselta radalta löytyykin videota ja olen näköjään myöhässä Oton kanssa. Pitäisi muistaa, että siinä on eteneväisempi kaveri kuin valkoisessa. Rata olisi ollut luultavasti siis nopeampi, jos en itse olisi myöhässä ja hidastaisi siten koiraa. Tältä videolta kyllä huomaa, että tuo vinottainen hyppy on vaikea Otolle.  Tämän nollaradan aika oli kuitenkin 22,66s (-22,34) ja sijoitus joku 25/65.

Olen erittäin tyytyväinen molempiin. Ottokaan ei pelännyt seiniä (jee!) ja stressaaminen jäi hilseilyyn. Se myös keskittyi hyvin radalla, vaikka paikka oli uusi. Santunkin osalta sen ensimmäinen rata oli oikein mukava ja onneksi osasin nauraa tällä kerralla tälle toiselle jo heti paikan päällä, vaikka se ei mennytkään ihan putkeen. 

Tänään molemmilla pojilla alkaakin sitten treenit, kun sain molemmille pojille paikan ryhmästä, vaikka perjantai oli ainut minulle käyvä päivä. Ryhmän vetäjä on sama, joka meillä oli Santun kanssa alkuvuodestakin.