Syysloma oli ja meni, vaikka se enemmän tai vähemmän kuluikin lukemisen merkeissä. Tältä se hyvin tiivistettynä näytti:
Lenkkeilyä kivoissa maisemissa (joskin koulujuttujen venähdettyä myös pilkkopimeässä) ja Santtu sai jopa ensimmäisen (ja hyvin luultavasti viimeisen) ROP-ruusukkeensa viikonloppuna! Santun tapauksessa ruusuke nimettiin ROPellikorvaruusukkeeksi, sillä se ei tullut edes voitosta, vaan Luusereiden agilitypäivässä kaikki palkittiin. Oli kuitenkin kivaa vaihteeksi pistäytyä niin sanotusti vähän kuplan ulkopuolellekin. Pääsin tapaamaan esimerkiksi Santun emän, siskon ja velipuolen omistajan (sekä itse velipuolenkin) ja kivahan se oli sukulaisista uutta tietoa saada. Alla vielä eräistä viime viikon seuruutreeneistä videota.
Vau, miten hienoa seuraamista. On meillä Milan kanssa vielä vähän matkaa tuohon:D
VastaaPoistaHaha kiitos! :D Tona päivänä tuollaista, jonain toisena päivänä sitten tehdään taas yhden askeleen seuruupätkiä, kun seuruu ei kestä enempää. Aika harvoin pystytään koko seuruuta marssimaan! Olisihan se kiva vakiinnuttaa seuruu tietylle tasolle, mutta käppänän kanssa ei vaan vissiin voi ottaa liian tosissaan. :P Jonain päivänä homma toimii, toisena ei ja se on pelin henki.
PoistaEniten tietenkin harmittaa se, jos seuruu on pitkään ollut kotona todella hyvää ja koira on ollut hyvässä vireessä ja sitten se levähtää kokeessa, mutta eihän näille mitään mahda. :D
Poista