Niin vaan se aika vierähtää ja viimeinkin voin todeta, että Santtu taitaa pian olla aikuinen. Toisaalta Santun ikääntyessä jälleen vuodella heräävät minun pohdintani koiran ikääntymisestä - se on kolme ja ensi vuonna se on jo neljä. Viimeistään koiran lähestyessä viidennettä ikävuottaan uuden kaverin hankinta arkea ilahduttamaan alkaa olemaan ajankohtaista. Onhan siihen toki vielä kaksi vuotta, mutta kun nämäkin vuodet ovat vierähtäneet yhdessä hujauksessa, on kaksi vuotta todella lyhyt aika loppupeleissä.
Monet kerrat olen kasvattajiakin selaillut löytämättä juuri kriteerejäni vastaavia - ovatko kriteerini liian kovat? Minähän haluan vain toimivan peruskoiran. Sellaisen kuin Santtukin on. Sellaisen, joka ei pelkää omaa varjoaan ja joka voittaa pelkojaan taisteluhalunsa vuoksi. Sellaisen, josta luonnetestaaja sanoo, että se on menossa rinta rottingilla ja asenteella:"antaa tulla vaan, täältä pesee." Sellaisen, jolla on omaakin tahtoa ja joka myös toteuttaa tätä, vaikka se omistajan hermoja toisinaan raastaisikin.
Monet kerrat olen kasvattajiakin selaillut löytämättä juuri kriteerejäni vastaavia - ovatko kriteerini liian kovat? Minähän haluan vain toimivan peruskoiran. Sellaisen kuin Santtukin on. Sellaisen, joka ei pelkää omaa varjoaan ja joka voittaa pelkojaan taisteluhalunsa vuoksi. Sellaisen, josta luonnetestaaja sanoo, että se on menossa rinta rottingilla ja asenteella:"antaa tulla vaan, täältä pesee." Sellaisen, jolla on omaakin tahtoa ja joka myös toteuttaa tätä, vaikka se omistajan hermoja toisinaan raastaisikin.
Onnea Santulle! Tosi suloisia nuo pentukuvat :) Oon aivan samaa mieltä, että koiran kanssa aika menee jotenkin ihan hirveällä vauhdilla. Tuntuu ihan hassulta, että meilläkin koiruus täyttää ensi vuonna jo kolme vuotta! Vastahan se oli pentu... ;)
VastaaPoistaKiitos! Niinhän se todellakin menee. :(
PoistaSantulle onnea ja iloa 3 tuhatta kiloa! Toivottavat Aatu ja Jiri
VastaaPoistaKiitos!
Poista