Näin kesän korvilla on tullut kuljettua toinen toistaan kauniimmissa paikoissa. Liiaksi kolutut arkimetsätkin ovat syttyneet jälleen uuteen loistoon ja niissä on itse asiassa tehty uusia reittilöytöjäkin, mikä on virkistävää. Tämän lisäksi olemme kulkeneet meille vähemmän tutuissa metsissä ja ihan uusissa maisemissakin, mikä on sekin omiaan pitämään lenkkeilyintoa yllä. Heräävä luonto tarkoittaa ikävä kyllä myös sitä, että metsäneläimet ovat heränneet ja tästä on aiheutunut ikäviä kohtaamisia jo nyt.
Yhdellä lenkillä kuljimme aivan linnunpesän vierestä ja sormet ristissä toivon, että emo ei hylännyt muniaan. Santtu ei onneksi ehtinyt ottamaan niitä ennen kuin havaitsin pesän. Toinen ikävä kohtaaminen sattui samalla lenkillä, kun Santtu joutui nokikkain jonkun koiraa isomman näätäeläimen kanssa. Tässä oli kaikki mahdolliset vaaran ainekset kasassa, koska eläimet olivat oikeasti aivan toisissaan kiinni ja tämä kohtaamamme metsän asukas murisi Santulle. Onneksi Santtu tuli komennosta heti pois ja luontaisesti tämä toinenkin osapuoli pyrki vain pakenemaan, eikä ensisijaisesti hyökkäämään. Tämän jälkeen sai tasailla hetken sykettään! En halua edes ajatella, mitä olisi voinut käydä, jos Santtu ei olisi totellut käskyäni tulla pois... Tämän lisäksi tietenkin on näkynyt tavallista skaalaa eläimiä: rusakoita, peuroja ja lintuja, mutta ne eivät huoleta minua samalla tapaa kuin erikoisemmat kohtaamiset tai aivan maasta löytyvät linnunpesät.
Apua, oottepas te tavannut outoja metsäneläimiä! Tai ei niinkään outoja, vaan harvinaisia :-) Me taidetaan aina kolmikon kanssa pitää metsässä niin suurta meteliä, että kaikki metsäneläimet juoksevat vain karkuun..
VastaaPoistaHyvä, että Santtu totteli - tuollaisessa tilanteessa peruskoulutus on enemmän kuin tärkeä asia, vaikka sekään ei takaa, että koira tottelisi. On kuitenkin kyseessä niin outo tilanne, jossa koiran luontainen vietti tai vaisto voi herätä. Osaatko yhtään sanoa mikä eläin oli kyseessä? :-)
Niin mäkin olen kuvitellut, mutta ilmeisesti ei sitten Santun kanssa kaksistaan kuitenkaan pidetä meteliä riittävästi, mutta pianhan asia korjaantuu, kun Rölli kasvaa tuosta ja pääsee pitkille lenkeille mukaan. :P
PoistaEn osaa kyllä yhtään sanoa. Mäyrää se muistutti hyvin paljon, mutta oli ruskea. Liikkui ihan samalla tavalla sitten, kun S tuli pois ja pystyi pakenemaan. (Mäyräänkin olemme joskus törmänneet) Ja tosiaan, eipä tuommoisista tilanteista ikinä voi tietää, miten koira reagoi. Santullakin kun on jotain luontaisia vaistoja edelleen jäljellä siitä päätellen, että metsässä se etsii metsäneläinten hajuja ja seuraa niitä ja muutaman linnunkin se on valitettavasti saanut tapettua.