Päivät menevät niin hulisten ohi, että ajattelin koota viikon tekemisiämme hieman erilaisempaan postaukseen. Ainakin itsestäni on mukava vilkaista, mitä on tullut tehtyä ja kuinka paljon on liikuttu ja ennen kaikkea, kohtaavatko kyseiset määrät sen kanssa, minkä näen sopivaksi. Lähinnähän tämä on tällä hetkellä vain Santun lenkkejä ja Santun satunnaisia treenaamisia, sillä pentu opettelee tärkeitä taitoja "arjen lomassa", eikä se lähde vielä pitkiin aikoihin treenaamalla treenaamaan tai lenkkeilemään ja Otonkin lenkit ovat hyvin rajoitettuja pituutensa ja laatunsa puolesta - liikunnan pitää olla omaehtoista eli esimerkiksi juoksulenkit on suljettu pois.
Maanantai oli poikkeuksellisen kiireinen päivä ja olin unohtanut puhelimeni lauantaina kaupungille, joten maanantailta ei ole muuta materiaalia kuin omat muistoni. Kiireiden vuoksi kävimme vain juoksemassa Santun kanssa puolisen tuntia, 6-7km. Illalla taisimme käydä koko porukalla ~puolen tunnin metsälenkin.
Tiistaina olimmekin sitten aktiivisempia maanantain vastapainoksi. Santun kanssa teimme parin tunnin metsälenkin (~11km) ja Otto ja Rölli pääsivät puoleksi tunniksi metsään nuuhkimaan. Illalla/yöllä ulkoilimme vielä vajaan tunnin verran koko porukan voimin, kun kävimme Santun kanssa treenaamassa kentällä. Otto ja Rölli odottivat sillä välin puissa kiinni. Santtu teki hommia ihan supervireellä! Hyppyä saimme tehtyä jo kokonaisena liikkeenä ilman ongelmia, seuruu oli todella reipasta ja intensiivistä, nouto oli nopea ja kaukot olivat hyvin nopeat, mutta silti tarkat.
Keskiviikko oli taas hieman vaativampi päivä, joten päivällä teimme noin tunnin metsälenkin (5-6km) Santun ja Oton kanssa ja illalla kävimme koko porukan voimin hiekkakuoppalenkin, johon meni puolisen tuntia.
Santtu ja maailman hyödyllisin "kivelle"-käsky. :'D Ihan kuin olisin joskus vannonut, etten opeta koiralle mitään höpönlöpöjuttuja...
Torstaina lähdimme Santun kanssa juoksemaan, mutta emme kovin pitkää lenkkiä tälläkään kertaa. Vajaa kolme varttia tuli jolkoteltua, eikä lenkin vauhtikaan ollut ihan parasta antiamme. Ajoittain tuuli oli niin kova, että meinasi kevyt naisihminen lähteä tyystin lentoon! Illalla kävimme vielä saman hiekkakuoppalenkin kuin edellisenäkin päivänä ja Santun kanssa teimme pikkutreeniä: sivulletuloja, kaukoja, luoksetuloa ja jättävien erottelua. Pikkukettu teki ihan huippuvireellä - ilmeisesti avainsana Santun hyvään vireeseen löytyy muusta porukasta. Saisikohan kokeeseenkin raahata tsempparit roikkumaan kylkiin kiinni? ;)
Perjantaina oli Santun aksatreenit pitkästä aikaa. Koirahan olisi jo viikkoa aiemmin voinut lähteä treenaamaan, mutta ohjaaja onnistui sitten sairastumaan jonkinlaiseen flunssaan ja aksailut vaihtuivat tokoon. Päivällä telmimme ulkona tunnin verran ja Santun aksailuihin sisältyi tapamme mukaisesti puolen tunnin lämpät, kymmenen minuutin treeni, parinkymmenen minuutin jäähdyttelyt ja vielä reilun kuuden kilometrin taivaltaminen bussilta kotiin.
Itse treenit sujuivat hyvin. Santtu tosin oli aluksi pihalla kuin lumiukko ja treenejä vetämässä ollut kysyikin, olemmeko viime aikoina tehneet paljon tottelevaisuutta, kun koira haki niin näppärästi sivulle koko ajan. Hiljalleen homma lähti kuitenkin luistamaan, mutta meillä on edessä paluu taas tekemään motivaatiotreeniä. Pitää olla helppoa ja kivaa ja tätä toteutimme treeneissäkin ja Santtu selkeästi löysi agilityn iloa loppua kohden jostakin.
Lauantaina suuntasimme kaikista epäluuloistani huolimatta Hyvinkäälle epiksiin. Niistä kirjoittelinkin jo postausta tänne. Tämä lähteminen selkeytti hyvin paljon treenisuunnitelmiani ja sain siitä uutta puhtia. Ilman tarkkoja suunnitelmia on vähän tylsää treenata, kun ei ole mitään tavoitteita. Kisojen jälkeen kävimme illalla kotona vielä tunnin (~6km) metsälenkin poikien kanssa ja Rölli kävi pellolla riekkumassa.
Sunnuntaina tai siis tänään Santulla on ansaittu lepo kahden treenipäivän jälkeen. Pyörähdimme koko poppoolla metsässä aamupäivällä vajaan tunnin verran ja Röllin kanssa kävimme seuran hallilla tunnin verran ihmettelemässä rataharkoissa. Olisi tehnyt niin hirveästi mieli osallistua Santun kanssa, mutta eiköhän se ole leponsa ansainnut. Rölli pääsi hallilla leikkimäänkin toisen kolmen kuukauden ikäisen pennun kanssa. Aluksi Rölliä kyllä vähän jännitti vieraat koirat, mutta nopeasti se pääsi yli jännityksestään ja muutenkin käyttäytyi hienosti.
Itse treenit sujuivat hyvin. Santtu tosin oli aluksi pihalla kuin lumiukko ja treenejä vetämässä ollut kysyikin, olemmeko viime aikoina tehneet paljon tottelevaisuutta, kun koira haki niin näppärästi sivulle koko ajan. Hiljalleen homma lähti kuitenkin luistamaan, mutta meillä on edessä paluu taas tekemään motivaatiotreeniä. Pitää olla helppoa ja kivaa ja tätä toteutimme treeneissäkin ja Santtu selkeästi löysi agilityn iloa loppua kohden jostakin.
Tarkoitus oli kuvata video Santusta syöksymässä keppiin kiinni, mutta jänistin viime hetkellä ja oli pakko kiepsauttaa koiraa vähän ympäri. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti