Santun kanssa käväisimme eilen fysioterapeutin luona. Lanneselässä oli pientä kireyttä vasemmalla puolella, mutta muutoin koirasta ei löytynyt mitään. Kehuja saimme Santun lihaskunnosta (heti ensimmäisenä koskiessaan koiraan fysioterapeutti totesi, että onpa sillä paljon lihasta) ja sen syvien lihasten käytöstä. Aloittaessamme fysioterapeutilla käynnin Santtu käytti syviä lihaksiaan hyvin heikosti, mutta nyt se käyttää niitä erinomaisesti. Jokakertaisen tapansa mukaisesti fyssari myös kyseli, onko Santtua jo käytetty jalostukseen. :D Valitettavasti jouduin jälleen vastaamaan kieltävästi!
Takana taitavat olla ne ajat, kun koira vaati jumiutumisen takia käyntiä usein fyssarin luona. Silloin, kun ravasimme kerran kuukaudessa hoidettavana ja Santtu oli kuvattu terveeksi, huolehdin sen lämmittelyistä ja jäähdyttelyistä varmasti paremmin kuin yksikään toinen treeniryhmästämme, harkitsin todella, onko agility sille sopiva laji. Pahimmillaan tilanne oli oikeasti se, että treenasimme kerran ja sitten odotimme taas aikaa fyssarille. Onneksi varsinainen tarve käynneille lähti kuitenkin vähenemään, ja nykyään tilanne onkin lähinnä se, että havahdun ajattelemaan, kuinka kauan viime kerrasta mahtaakaan olla jo aikaa ja että pitää taas varata aika.
Vaikka varsinaista tarvetta ei enää ole, olisi koira kuitenkin hyvä tsekata näin rankassa harrastuksessa aika ajoin. On helpompi ehkäistä ennalta kuin päästää mahdolliset ongelmat sellaisiksi, että niiden hoitaminen vaatii enemmän. Pitääkin varmaan alkaa merkitsemään kalenteriin ylös, kun olisi taas suotavaa käydä näytillä. Millaista hoitoväliä te pidätte harrastuskoirillanne? Vaikka hassulta tuntuukin, niin kaipa monta kertaa viikossa harrastavaa koiraa voi jo sanoa harrastuskoiraksi, vaikka kyseessä olisi Santtu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti