Oot hieno ja näytät tietävän sen itsekin

 

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eilen korkkasimme tämän vuoden osalta mätsärit - vuosi vuodelta korkkaamisajankohta näyttää siirtyvän myöhemmäksi. Arvoin vielä mätsäripaikallakin, ketkä kaikki ilmoitan kehään, mutta syyskuuta silmällä pitäen päädyin lopulta Rölliin ja Santtuun. Niin, toden totta, nyt näyttäisi vakavissaan siltä, että aiomme mennä Porvooseen misseilemään syyskuussa. Taidan olla seonnut tai jotakin. 

Minähän en tunnetusti ole näyttelyihminen ollenkaan. Olen kuitenkin ajatellut ryhdistäytyväni ja näyttäväni Röllin kerran kaikissa ikäluokissa, jos se ei kasva kovin vinoon. Pikkukettu menee aikuisten kehään samalla vaivalla, kun näyttelyihin osui käppänille tuomari, jonka arvostelun koirasta haluan, vaikka arvostelu taitaakin olla takuuvarma T. Niinpä me sitten kulutamme yhden päivän näyttelyissä palloillen sormi keskellä suuta kysyvän näköisinä. Lienee selvää, että minun koirani saavat käydä ennen kehää pissalla, niitä ei seisoteta pöydällä puunattavana viimeiseen minuuttiin asti ja niin edelleen. Eipä kyllä kummankaan karvoissa hirveästi puunausvaraa olisikaan - Santun kasvattaja varmaan kauhistuu, kun vien koiran hänelle näyttelytrimmiin. :D 

Santtu ei paljoa kehäkettuilusta piittaa, mutta ajattelin sillekin olevan hyväksi, jos se tulee virkistämään muistojaan. Herra Hörökorva tulikin miltei suoraan rypemästä jälkimetsästä, joten järin pyynätty ja puunattu se ei ollut. Vähän yritin suurimpia rapoja kammata pois ennen lähtöä, mutta alkuperäisenä ajatuksenahan oli se, että olisin vienyt trimmatun koiran kehään. No, voihan sitä aina ajatella kaikenlaista. 

Herra Käppänän egohan loisti vähintään sadan metrin päähän. Se oli Pätevä isolla peellä ja näytti tietävän sen itsekin. Tuomari totesikin koiralle otsikosta löytyvät sanat. Kehässä kipiteltiin kuitenkin sinisen nauhan arvoisesti, eikä sinisten kehässäkään sen suurempaa menestystä tullut. Hyvin näytti kuitenkin olevan kehäkuviot muistissa, vaikka seisomista lienee sekoittanut ahkera kaukojen treenaaminen, koska takajalkoja ei voinut liikuttaa ja siten ne jäivät turhan taakse. Parempi se kyllä onkin niitä hieman tärkeämpiä juttuja muistaa. :D Santun resepti kehään on kuitenkin seuraavanlainen: näytä mahdollisimman epäkiinnostuneelta, ota rennosti ja torku päiväunet. 

 

"No kivetkin kyllä kiinnostaa nyt enemmän kuin tämä ringin jolkottelu"

Röllin mätsäriresepti oli varsin erilainen. Paikalle tultiin varsin näyttävästi, kun "pikku"mies tajusi, että hei, täällä on muitakin. Vuhvuhhauhau riuhdotaan tuohon ja tähän suuntaan ja näytetään siltä, että mitään käytöstapoja ei olla ikinä opeteltu. Kyllähän se siitä sitten onneksi asettui, eikä hihnanpäänkään hermoja koeteltu, kun hihnanpää on oppinut asennoitumaan hyvin moneen asiaan jo sillä ajatuksella, että se on vasta pentu. Toisaalta, onko se ensimmäinen askel turmion tielle, sitä en tiedä. Mielestäni kuitenkin vaadin koiralta tiettyjen asioiden noudattamista, vaikka en niistä hermoilekaan ja ole menettämässä pienimmistä poikkeuksista hermojani. En enää pelkää samalla tavalla pilaavani koiraa kuin Santun kanssa pelkäsin.

Palataan kuitenkin siihen mätsäriin ennen kuin eksyn liiaksi filosoimaan kaikkia sivupolkuja, joille tästä voisi vielä ajautua. Röllin kehästä jäi yksinkertaisesti paha maku suuhun. Tavoitteiksemme olin asettanut, että kunhan Rölli jotenkin seisoo paikoillaan (ei, emme ole opetelleet asettelemista vielä) ja ravaa nätisti suurimman osan ajasta, olen tyytyväinen. Rölli olikin kehässä melko kiva, mitä nyt kaahaili vähän turhaan hihnassa, sillä haluan sen oppivan esiintymään hihna löysällä. Pari veti kuitenkin koiralasta kovin puoleensa ja kaikkea muutakin jännää tapahtui ympärillä. :--)

Paha maku jäi sen sijaan koiran tutkimisesta. Monien pentujen kanssa tuomari käytti paljon aikaa siihen, että hampaat saatiin katsottua ja jos millään ei tuntunut luonnistuvan, sai omistaja itse näyttää ne. Rölli selkeästi ahdistui vieraan henkilön tullessa iholle, sillä se käpertyi minua vasten ja häntä laski ja koira lopetti sen heiluttamisen. Kun tuomari kumartui vielä lisää koiran pääpuoleen, se hieman murisi (ei mitenkään rähähtänyt tai ollut hyökkäämässä kimppuun) ja tuomari käski meidät heti liikkeelle, eikä tullut enää lähellekään koiraa. Ottaen huomioon koiran muut eleet, olisi minusta voinut vielä koittaa lähestyä rauhallisemmin ja edes syöttää namia sen sijaan, että nyt sanottiin vain, että koitapa kitkeä pois. Milläs kitket, jos harjoitusta ei saa.

En halua millään tavoin puolustella koiran käytöstä, mutta tuomarin lähestysmistavassakin oli toivomisen varaa, sillä se oli hyvin hyökkäävä. Luulen murinan johtuneen koiran ahdistumisesta, sillä aiemmin Rölli on näyttänyt kiltisti hampaansa vieraillekin ihmisille, joiden joukkoon lukeutuvat useammat eläinlääkärit, jotka purentaa ovat tsekkailleet. Nauhakehänkin järjestämisessä oli toivomisen varaa, sillä kehässä oli samaan aikaan parikymmentä keskenään eri kokoista pentua, joten tilaa ei juuri ollut. Tästä huolimatta kaikki liikutettiin samaan aikaan ja kun miettii, kuinka hitaasti osa pienten koirien omistajista liikkuu (minulla on välillä vaikeuksia liikkua Santunkin kanssa pienten aikuisten kehässä), niin ei siinä vauhdissa Röllin kokoinen koira yksinkertaisesti pysty ravaamaan.