Tänään suuntasimme Santun ja Röllin voimin mätsäreihin, kun omilla kylillämme kerrankin järjestettiin moiset. Tunnin sijasta aikaa matkaan meni vartti suuntaansa, mikä alkaa jo kuulostamaan varsin mukavalta. Puhumattakaan siitä, että koiramäärä oli toista luokkaa kuin isompien paikkakuntien mätsäreissä, joten aikaakin vierähti mätsäreissä hieman eri tavalla.
On kyllä ihan oma juttunsa käydä pienemmissä kylämätsäreissä kuin isompien paikkakuntien jättimätsäreissä. Kylämätsäreissä on ihan oma tunnelmansa ja mielestäni hommasta on tehty jotenkin yksilöllisempää. Tuomarit usein tsemppaavat ihan eri tavalla, jaksavat paneutua kunnolla koiriin ja vaikka aikaa käytetään huollisesti, ovat mätsärit sopivan mittaiset. Toki pienissä mätsäreissä on haittapuolena se, ettei järjestäjän kassaan kilahtele samalla tapaa osallistumismaksuja.
Santun kehäkettuilusta ei ole sen erityisempää mainittavaa. Kuuma oli ja se näkyi pikkuketusta. Pieninkin draivi (ja se on hyvin pientä Santun kohdalla) oli kadonnut kuin tuhka tuuleen ja se muistutti melkoista laamaa. Kolmesta koirasta olimme kuitenkin toisia - harmi, ettei pieniä aikuisia ollut enempää. Tuomari huomioi kuumuuden kyllä hyvin, eikä turhaan juoksuttanut koiria helteessä.
Pentujen kehässä pentuihin käytettiin kunnolla aikaa, mikä oli minusta hieno juttu. Liikkeitä ja seisottamista ryhmässä tuli peräti harjoiteltua kahteen otteeseen, kun kehä aloitettiin sillä, että kaikki pennut olivat samaan aikaan kehässä, liikkuivat muutaman kierroksen ja pönöttivät hetken. Vasta tämän jälkeen aloitettiin pariarvostelu.
Röllin kanssa tungin tuomarille nakit käteen, kerroin sen viimeksi murisseen tuomarille ja pyysin antamaan nakit koiralle katselun yhteydessä. Kaikki menikin hienosti, vaikka Rölli ei kopeloinnista pitänytkään ja koitti tämän vuoksi pyllyä pistää maahan. Hampaat Rölli antoi onneksi katsoa mutisematta ja muutenkin jäi jo parempi fiilis kehästä. Saimme sinisen nauhan, kun parina oli hyvin esiintyvä pentu ja Rölli vasta harjoitteli kehäkäytöstä - näin sen pitäisikin mätsäreissä mennä, vaikka tuomari mainitsikin jo parikehässä Röllin hienoista liikkeistä.
Pentujenkaan kehässä ei ollut järin paljoa osallistujia, ainoastaan yhdeksän, joista sinisiä oli neljä. Olin melko varma, että huligaanin kanssa olemme neljänsiä, mutta melko pian olimme kahden parhaan joukossa. Tuomari vielä juoksutti meitä yhden kierroksen, jonka jälkeen osoitti Röllille ykköspalkinnon paikan, koska se kuulemma liikkuu "jumalaisesti". Ennen BIS-kehää tämä jumalainen liikkuja ehti valitettavasti väsähtämään, eikä kehässä enää jaksanut oikein seistä, mutta sieltäkin saimme viidennen sijoituksen.
Ei hullumpi mätsärireissu ollenkaan, vaikka Röllin kanssa näitä vielä tarvitaankin roimasti lisää ennen virallisia näytelmiä, jotta se siellä käyttäytyy kohtalaisesti, ja kotiläksyksi voisin ehkä itselleni antaa seisomisen opettamisen koiralle. Rölli ei automaattisesti oikein asettele itseään vielä (Santulle ei juuri tarvinnut opettaa), enkä minäkään osaa mennä asettelemaan koiraa. :D Paras olisi opettaa se asettelemaan itse itsensä.
Mätsäreiden jälkeen näimmekin taas Juliaa ja Neraa yhteislenkin nimissä, kun he olivat täällä päin. Lenkille nappasin mukaan Santun ja kuumuus näkyi kyllä molemmissa koirissa metsässäkin. Kumpikaan ei oikein intoutunut riekkumaan, mikäli Santun repimisintoa (joka miltei menee jo kaheliuden puolelle) kalliolla ei lasketa. Siispä kameratkin pysyisivät melko visusti laukussaan ja lenkin kuvasatona on pari möllötyskuvaa, joista niistäkään ainakaan minun muistikortillani olleista ei löydy juuri kehumisen varaa. Onneksi koirat tulivat taas hyvin toimeen, niin ehkä joskus tulevaisuudessakin voidaan lenkille lähteä, jahka samoille seuduille osutaan.
Kyllä se liikkuu hienosti! Onnea!! :)
VastaaPoistaKiitos! :)
Poista